Älä tue pentutehtailua!
Kaikki ovat kuulleet juttua pentutehtaista sekä mahdollisesti nähneet kuvia pelastetuista sairaista eläimistä ja ulosteiden peitossa olevista asunnoista. Nämä ovat kuitenkin vain pentutehtailun julmin ääripää. Pentutehtailija voi olla myös se mukavan oloinen täti, joka myy torissa "rakkauspentuja". Kummasti näitä pentuja vain onkin jatkuvasti uusia, eikä vahingot näytä päättyvän ikinä. Pentuja kaupataan ilmaisilla myyntipalstoilla ja ilmoituksia yhdistävät mm. ostajan tunteisiin vetoavat kuvailut "reippaat leikkisät sydämenvalloittajat valmiina uusiin koteihin" sekä vapaaehtoiseksi naamioitu rekisteröimättömyys "pentuja ei rekisteröidä, sillä tulevat lemmikeiksi". Todellisuudessa Suomen Kissaliittoon ei voi kukaan muu kuin rekisteröity kasvattaja rekisteröidä pentuja. Rekisteröintiä ei voi siis myöskään omistaja itse tehdä pennun ostamisen jälkeen, vaikka myyjä näin uskottelisikin. Rekisteröinnin hinta ei tässä ole syy rekisteröimättömyydelle; kissan paperit maksavat tällä hetkellä 30e.
Pentutehtailussa raha menee kaiken muun edelle. Vanhempien terveyttä ei tutkita ennen astutusta, vanhemmat voivat olla vielä itsekin aivan pentuja tai vaikka lähisukulaisia. Usein käytetään niitä valmiiksi kotoa löytyviä kissoja tai lainataan kollia naapurista. Eihän näillä seikoilla ole merkitystä, kunhan pentuja vain syntyy paljon. Pennut hoidetaan vähän sinne päin; ei välttämättä madoteta tai rokoteta ollenkaan, syötetään sitä halvinta ruokaa ja jätetään taas eläinlääkärin tarkastukset tekemättä. Pidetään kaikki kulut minimissä, jotta saadaan mahdollisimman suuri voitto. Ja voittoahan saadaan, sillä pennut myydään usein vain parisataa euroa halvemmalla, kuin ne tunnollisesti ja huolella hoidetut rekisteröidyt rotukissat.
Pentutehtailijat ovat erittäin hyviä puhumaan, he saavat kokemattomat ostajat helposti vakuutettua oman toimintansa kannattavuudesta. Ostajilla on usein ajatuksena saada "pelkkä lemmikki" ja rekisteröity kissa tuntuu liian hienolta hifistelyltä johon liittyy aina velvoitteet näyttelyttämisestä. Tätähän pentutehtailija juuri tukee; saat halvemmalla samanlaisen pennun ilman hienoja papereita, joita ei tarvita kuin näyttelyihin. Kuitenkin aina, kun tarjolla on "rotumix" tai "paperiton rotukissa", on syytä miettiä, mitä oikeastaan on hakemassa. Etsitkö hyvän alun saanutta, tutkitusti terveestä suvusta tulevaa pitkäikäistä ystävää, vai hieman halvempaa, hieman samalta muistuttavaa "kinderiä", jonka sisällöstä et voi ennalta tietää mitään? Muistetaanhan aina, että rekisteröidyistäkin vanhemmista syntynyt, rekisteröimätön kissanpentu on vain ja ainoastaan kotikissa ja sellaisena se tulisi myös ostaa.
Miten se pentutehdaspennun ostaminen sitten vaikuttaa elämään?
Ensinnäkin, kaikilla rekisteröimättömillä eläimillä on ostohetkellä täysin samanlainen perävalotakuu kuin vaikka pyörää torista ostaessa. Sinä maksoit, sinä sait, eikä myyjällä ole enää mitään velvollisuuksia myymäänsä "tuotetta" kohtaan. Jos terveys on laiminlyöty jo vanhempia valitessa, on turha olettaa saavansa kovin pitkään terveenä elävää kissaa. Usein pennuilla voi olla pahaa kuivattavaa ripulia tai esimerkiksi kuolemaan johtavia sydänvikoja, jotka sisäsiitoksessa periytyvät eteenpäin. Myöskään käytöshäiriöt eivät ole harvinaisia, kun pennun kasvuun ja kehitykseen ei ole viitsitty paneutua. Hetken ilosta voi siis tulla suuri suru ja viimeistään tässä kohtaa huomataan myyjän kadonneen kuin tuhka tuuleen. Vaikka olisit onnekas ja saisit terveen yksilön, olet tukenut vastuutonta pennuttamista, eläinten kaltoinkohtelua ja edesauttanut eläinsuojelullisestikin arveluttavan toiminnan jatkumista. Jos myyjä ei halua hoitaa pennutusta virallista, valvottua reittiä pitkin, voidaan vain arvailla hänen motiivejaan pentujen tehtailulle. Se motiivi ei näissä ole viedä rotua eteenpäin ja jalostaa rodunomaisia, mahdollisimman terveitä kissoja. Raha ohjaa ja viattomat kissat kärsivät. Olet myös todennäköisesti maksanut aivan liikaa jostain, joka ei ole sitä mitä luvattiin. Paperiton "rotukissa" ei ole rahallisesti yhtä arvokas, kuin rekisteröity rotukissa. Ethän maksaisi maatiaisestakaan 600 euroa?
Halpaa kissaa etsivälle suosittelen löytöeläintaloja. Erilaiset eläinsuojeluyhdistykset ovat pullollaan kotia etsiviä nuoria ja vanhoja kissoja, joiden ostohinta on usein 150e paikkeilla. Kurkkaa esimerkiksi Dewi, Slek ja Kisu. Näiden kautta kissan ottamalla tuet kissojen hyvinvoinnista välittäviä, pääasiassa vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistyksiä, etkä eläinten kustannuksella tehtävää pimeää bisnestä. Muistathan kuitenkin, että ostohinta on vasta ensimmäinen kulu kissasta. Jokainen kissa tarvitsee perus ylläpidon lisäksi lääkäriä vähintään terveystarkastusten muodossa, joten ostohinnaltaan halpa kissa ei tule arjessa yhtään sen halvemmaksi kuin arvokkaampi rotukissakaan.
Pentutehtailijan tunnistat mm. näistä:
* Pennun hinta on rekisteröityä pentua halvempi, usein kuitenkin kyse vain parista satasesta
* Pentua ei ole rekisteröity Kissaliittoon tai muuhun kissayhdistykseen
* Vanhemmilla ei ole terveystodistuksia eikä pennulla ole todistusta eläinlääkärikäynneistä
* Pentua ei tarvitse tulla erikseen katsomaan, sen saa heti mukaan ja voidaan mielellään toimittaa vaikka kotiin asti
* Myyjällä on prepaid-liittymä tai epämääräinen sähköpostiosoite
* Kaupasta ei tehdä kirjallista sopimusta tai jos tehdään, myyjä ei todista henkilöllisyyttään
Kaikki rekisteröimättömät pennut eivät kuitenkaan ole suurista järjestelmällisistä pentutehtaista, vaan joukkoon mahtuu myös niitä, jotka haluavat teettää pentuja pelkästään pentujen ilosta. Onhan se ihanaa päästä kokemaan pentuarkea, mutta silloin tulisi myös ottaa selvää mitä kaikkea pennuttamiseen vaaditaan.
Ragdolleja kasvattaessa lähdetään liikkeelle siitä, että molemmat vanhemmat tutkitaan terveiksi; verikokeella tarkastetaan FeLV (leukemiavirus), FIV (immuunikatovirus) sekä HCM (hypertrofinen kardiomyopatia). HCM:ään suunniteltu DNA testi paljastaa kuitenkin vain yhden sairausgeenin, joten lisäksi sydän tulisi ultraamalla varmistaa terveeksi. Samalla ultrauksella kannattaa tutkia myös munuaiset mahdollisten kystien ja refluksin varalta. Lisäksi kollin kivesten on oltava normaalit ja laskeutuneet, tästäkin saa eläinlääkäriltä todistuksen. Kun nämä kaikki ovat kunnossa, voidaan vasta miettiä astutusta. Onhan varmistettu, etteivät kissat ole liian läheistä sukua keskenään ja molemmat ovat tarpeeksi vanhoja vahemmiksi? Naaraalla täytyy pitää myös huolta astutusvälistä, jotta se ehtii palautua kunnolla edellisestä pentueesta ennen seuraavaa.
Pentujen hoito vaatii sitoutumista. Pentuihin liittyy aina riski yllättävistä lääkärikäynneistä. On valmistauduttava kalliiseen keisarileikkaukseen, jos synnytys ei menekään suunnitelmien mukaan. Kaikki pennut eivät myöskään synny aina täydellisen elinkelpoisina ja niitä voidaan joutua joko ihmisen avulla pitämään hengissä tai sitten lopettamaan. Pentuarki ei ole pelkkää vauvantuoksuisten pörrökasojen halimista, vaan täyttä työtä. Suurin osa päivästä menee pelkästään pentuhuoneen siivoamiseen ja pentujen ruokkimiseen. Pentuja ei saa erottaa emostaan ennen 14-viikon ikää, joten vastuu pennuista on pitkään niiden kasvattajalla. Vastuuseen kuuluu myös taloudellinen puoli, emon ruokakulut kasvavat jo ennen pentujen syntymää ja pienten kasvavien pentujen ruokiin sekä hiekkoihin uppoaa uskomattomia määriä rahaa. Tähän lisätään sitten vielä pentujen eläinlääkäritarkastukset, rokotukset, madotukset ja sirutukset, sekä mahdolliset sterilointi- ja kastraatiokulut.
Jos on valmis sitoutumaan kaikkeen tähän ja haluaa yhä pennut teettää, luulisi olevan myös valmis Kissaliiton kasvattajakurssille ja rekisteröityihin pentuihin. Muulloin pentujen teettäminen on vain ollut kotikissojen tehtailua ilman mitään suunnitelmallisuutta. Kissojen kasvattamiseen kun pääsee myös osallistumaan hankkimalla kasvattajalta sijoituskissan. Sijoituskodeista on jatkuvaa pulaa ja kasvattajat tekevät mielellään yhteistyötä kasvatuksesta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa. Kaikkea ei siis tarvitse tehdä itse, vaan on kissojen edun mukaista antaa vastuullisen, jalostukseen perehtyneen kasvattajan hoitaa kasvattaminen ja itse nauttia niistä pennuista siinä sivussa.