Ukkospennut
Aurinkopentujen jatkoksi uusimme saman Taimin ja Ukko-Kalevan yhdistelmän toisen jalostustytön toivossa. Taimi otti pienen varaslähdön synnytyksen käynnistyttyä jo 30.7. sunnuntaina päivällä, lasketun ajan ollessa vasta tulevana keskiviikkona 2.8.. Taimilla oli jo aiemmin viikolla ollut rusehtavaa vuotoa ja kävimme tiistaina ultrassa varmistamassa pentujen olevan kunnossa. Sunnuntai alkuillan aikana maailmaan saapui kolme pentua, kaksi ensimmäistä hyvin reipasta poikaa ja kolmas valmiiksi menehtyneenä sisäelimet ulkona. Tässä ilmeisesti oli syy alkuviikon vuotoon. Kuolleen pennun synnytyksen jälkeen koko homma tyssäsi eikä yön aikana tapahtunut mitään. Taimi voi hyvin ja kaksi pentua olivat kunnossa, joten emme kiirehtineet asian kanssa. Kuitenkin, kun koko yönä ei tilaan tullut muutosta ja olimme ottaneet tiineysröntgenin jonka perusteella tiesimme pentuja olevan ainakin kuusi, lähdimme aamulla lääkäriin sektioon varautuen. Taimi ultrattiin ja todettiin pentujen sykkeet hieman liian heikoiksi, yhdeltä ei sykettä löytynyt ollenkaan. Koska aikaa oli jo kulunut paljon, päätimme aloittaa sektion samantien, säästääksemme mahdollisimman monta pentua elossa. Onneksi teimme näin, sillä eloton pentu oli poikittain tukkimassa tietä sisaruksiltaan. Vatsassa oli vielä 5 (!!) pentua odottamassa pääsyä maailmaan, näistä siis 4 oli hengissä. Taimi steriloitiin samalla reissulla, sterilisaatio oli muutenkin suunniteltu talveen niin oli järkevä hoitaa se tässä samalla. Kotiin pääsimme kuuden pennun ja hyvin lääketokkuraisen Taimin kanssa. Muutamassa tunnissa Taimilla onneksi pää selvisi sen verran, että uskalsin luottaa pentujen hoidon hänelle ilman kokoaikaista valvontaa.
Ensimmäinen viikko meni huolehtiessa, että Taimi lähtee paranemaan ja pennut saavat varmasti tarpeeksi maitoa. Varsinkin tyttöä piti ruokkia alkuun myös korvikkeella, kun ei meinannut alkuun lähteä syömään kunnolla. Keskiviikko-torstai yönä Taimilla nousi kuume lähes 40 asteeseen aiheuttaen selkeästi tukalan olon. Vietimme yön päivystyksessä varmistaen, ettei sektio ole aiheuttanut ongelmia, mutta lopulta mitään erikoista ei löytynyt ja pääsimme kotiutumaan aamuauringon noustessa. Taimi oli päivystyksessä super reipas ja olin hänestä todella ylpeä, mutta stressin huomasi jatkuvasta pentujen pesemisestä. Päivystysreissun jälkeen uskalsin itse hieman rentoutua Taimin suhteen ja luottaa siihen, että hän paranee kyllä.
Heti toisen viikon alussa alkoivat silmät raottua, ensimmäisenä silmät oli täysin auki Sinisellä ja parin päivän viiveellä lopuillakin. Ei mennyt montaa päivää tästä, kun huomasin pentujen kuulevan. Rapistelin karkkipaperia huoneessa ja koko porukka alkoi sähisemään rapinalle. Yhtä hurjaa sähinää olin nähnyt heiltä vain ennen silmien aukeamista, kun koiramme kävi nuuhkimassa pentupesän valvottuna. Toisella viikolla leikkasimme myös kynnet ensimmäisen kerran, jotta kellään ei jäisi tassut jumiin alustaan kävelyharjoitusten yhteydessä. Tämä olikin hyvä, sillä toisen viikon lopulla Taimi aloitti pentujen houkuttelun ulos pesästä ja siitä lähtien on hoipertelu edes takaisin vain lisääntynyt!