Ragdoll

Ragdollissa katse kohdistuu ensimmäisenä niiden upeisiin sinisiin silmiin. Ragdoll on isokokoinen ja näyttävä kissa, jonka pehmeään turkkiin haluaa upottaa sormensa. Niin varmasti pääsee myös tekemään, sillä nämä kissat rakastavat ihmisiä lähes koiranpennun tavoin. Parasta ragdollissa onkin juuri niiden rakastava ja leikkisä, mutta kuitenkin rennon sopeutuva luonne. Ne kulkevat huolettomasti mukana kaikissa arjen askareissa ja reissuissa. Ragdoll ei kuitenkaan usein ole sylikissa. Ne viihtyvät vieressä, mutta pentuajan jälkeen harvemmat itse pyrkivät syliin asti. 

Ragdollin puolipitkä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Riippuen turkinlaadusta kissa tulisi pestä, föönata ja harjata ilmavaksi kolmesta viikosta kolmen kuukauden väliin. Karvaa irtoaa ympärivuotisesti, joten säännöllisesti pesemällä ja harjaamalla estät irtokarvan takkuuntumista sekä päätymistä kissan kurkkuun ja suolistoon. Pesun avulla saadaan myös huollettua ihoa karvan alla ja estettyä liiallinen rasvoittuminen. Varsinkin leikatuille kissoille muodostuu helpommin höttökarvaan takkupaakkuja joita voi joutua jopa ajelemaan irti, pahimmissa tapauksissa olen nähnyt irtokarvan huopuneen panssariksi kissan ihoa vasten.  Lihaisalla, laadukkaita Omega rasvahappoja sisältävällä ruokavaliolla turkin saa pidettyä kiiltävänä ja helppohoitoisena, mutta turkin hoitoon on silti aina varauduttava ragdollia ottaessa. 

Kuvioita ragdollilla on kolme: colourpoint, mitted ja bicolour. Värityksiä on useampia, joista yleisimmät ovat ruskea ja sininen. Rotuun tuodun punaisen värin mukana tuli tytöille kilpikonnaväritys kaikkine muunnoksineen. Tuotuna on saatu kuvioon myös liituraitamainen tabby -raidoitus, joka tulee pääkuvion päälle. Kaikkia värejä voi esiintyä kaikissa kuvioissa, joten erilaisia yhdistelmiä löytyy pentueiden sisältäkin paljon. Geneettisesti naamioväritteinen ragdoll on albino ja pennut syntyvät täysin valkoisina. Värit alkavat kehittyä heti syntymän jälkeen ensin tummimpiin kohtiin ja pikkuhiljaa koko vartaloon. Värit kehittyvät läpi elämän, mutta pari-kolmevuotiaana voidaan sanoa sen olevan aikalailla valmis.

Ragdoll on niin sanottu "perusterve" rotu, jota ei ole (vielä) pilattu ylijalostamalla. Roturasitteena on korostunut munuaisten refluksi nefropatia (virtsan takaisinvirtaus) sekä sydämen HCM (hypertrofinen kardiomyopatia), joka tosin löytyy lähes kaikilta kissaroduilta maatiaisetkin mukaan lukien. Molempia on mahdollista selvittää ultraamalla, mutta tämän hetken negatiivinen tulos ei valitettavasti takaa kissan loppuelämän terveyttä, vaan kumpikin sairaus voi puhjeta vielä myöhemmissä elämänvaiheissa. HCM:ään on kehitetty ragdolleille geenitesti, jolla on saatu rodun oma sairauden muoto kitkettyä viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kokonaan. Geenitesti kuitenkin kertoo vain yhdestä HCM:ään altistavasta geenistä, joten siihen sairastumista ei voida täysin ennustaa. On tärkeää muistaa pentua ostaessa pyytää kasvattajaa näyttämään vähintään vanhempien terveystulokset, jotta vältyttäisiin suurimmilta yllätyksiltä. Tietenkään kaikkeen ei voi varautua ja aina mukaan mahtuu myös niitä sairaita yksilöitä, mutta usean polven kattavat terveysselvitykset kyllä tukevat ragdollien terveempää tulevaisuutta. 

Näiden jokseenkin tutkittavissa olevien sairauksien lisäksi ragdolleilla esiintyy jonkin verran herkkävatsaisuutta. Osalla vatsaongelmat pohjautuvat yliherkkyyksiin eri ruokia kohtaan, toisilla puhutaan jo kroonisista suolistosairauksista kuten IBD:stä. Herkkävatsaisuus ei ole ragdollin ominaisuus, vaan vika, josta tulisi jalostusvalinnoilla pyrkiä pois. Jalostuksessa olisi mielestäni hyvä kiinnittää huomiota myös ragdollin luustoon. Ragdoll on rotuna suurikokoinen, tosin hieman pienentynyt tässä vuosien varrella, jolloin myös sen tuki- ja liikuntaelimistö on suuremmassa rasituksessa. Maine Cooneilla on pakollinen lonkkakuvaus jalostuskissoille, toteutan tätä itse myös ragdollien kanssa. Tiedän useamman ragdollin, jolla on lonkissa nivelrikkoa kehittävää dysplasiaa. Valitettavasti suuri osa jää diagnosoimatta tietämättömyyden vuoksi, kun ajatellaan kankeuden kuuluvan vanhenemiseen. Vain kuvantamalla saisimme kartoitettua rodun lonkkatilannetta paremmin.


Tarkempaan rotuesittelyyn voit tutustua rotuyhdistyksen sivuilla