Kasvatuksen tavoitteet
Ajatukseni ja tavoitteeni kasvattamiseen lähtee hieman eri suunnasta kuin useimmilla. Koska koiramaailma oli elämässäni ennen kissoja, pyrin tuomaan mahdollisimman paljon positiivisia vaikutteita koirapuolen toiminnasta myös kissoille. Työssäni olen kohdannut lukuisia erilaisia eläintalouksia ja valitettavan usein esiin nousee pienissäkin asioissa kissojen ja koirien eriarvoisuus. Haluan kasvatuksellani tuoda uutta näkökulmaa kissojen kanssa elämiseen ja kuroa tätä eriarvoisuutta minimiin. Kissa on aivan yhtä kyvykäs ja halukas aktiiviseen elämään, kunhan sille tarjoaa siihen mahdollisuuden. Tavoitteenani on löytää aktiivisia koteja, jotka lähtevät rakentamaan kanssani uuden vuosikymmenen kissamaailmaa.
Kasvatuksessani tärkeintä on tuoda maailmaan hyväluonteisia, kaikenlaiseen arkeen soveltuvia reippaita ja terveitä kissoja. Tämä on lause, jonka kuulet lähes jokaiselta kasvattajalta. Kaunis lause, joka ei vielä kerro mitään siitä mitä kasvattaja asian eteen tekee. Yritän hieman avata tässä ajatuksiani omasta kasvatuksesta, kuinka itse olen ajatellut saavuttaa sen reippaan ja terveen kissan. Täydellistä kissaa ei ole olemassa enkä tiedä tulisiko sellaista ollakaan. Kasvatus on kompromisseja ja tähtäämistä mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen, jossa yksikään osa-alue ei vie liikaa tilaa toiselta. Loppujenlopuksi tärkeintä on, että jokainen kissa löytää hyvän kodin jossa saa viettää omannäköistään elämää.
Sosiaalistaminen alkaa heti pentujen avattua silmänsä ja jatkuu minun osaltani aina luovutuspäivään asti. Kissanpennun tärkein sosiaalistumiskausi ajoittuu ensimmäisen 2vk-2kk ajalle, joten kasvattajan työ on tärkeimmässä asemassa pennun tulevaisuuden kannalta. Kanssani pennut tottuvat esimerkiksi pesuihin ja muuhun turkkihuoltoon, valjasulkoiluun (vuodenaikavarauksella; talvipennut "ulkoilevat" enimmäkseen liiketiloissa), matkustamiseen, vieraisiin paikkoihin ja vieraidenkin ihmisten käsittelyyn. Mahdollisuuksien mukaan pennut tulevat tapaamaan myös muita eläimiä. Pyrin aloittelemaan koulutuspuolta ainakin naksuttimen opettamisella, näin kotien on helppo jatkaa pennun kouluttamista. Hoitotoimenpiteitä harjoitellaan useasti viikossa, jotta niistä tulee kaikille tavallinen arkinen asia. Tarkoituksena olisi aloittaa omaehtoisten hoitotoimien alkeita ja opettaa kodit jatkamaan omaehtoisuuden tiellä. Normaalissa kotielämässä pentujen arkeen kuuluu myös koiria ja lapsia, joten kaikenlainen meno ja hälinä on heille täältä lähtiessä tuttua.
Lajityypillinen hoito, varsinkin ruokinta, on intohimoni ja opiskelinkin jonkin aikaa eläinten ravintokouluttajaksi (kuitenkaan koskaan valmistumatta uupumuksen vuoksi). Taloudessamme kaikki ruokinta perustuu raakaruokaan ja kissat oppivat syömään lihaa ensimmäisistä kiinteistä lähtien. Koska ruoka ja terveys kulkevat niin vahvasti käsi kädessä, tämä on asia josta en tule tinkimään koskaan. Kasvattajana tulen panostamaan siihen, että teollisten halparuokien negatiiviset terveysvaikutukset ymmärretään myös kissojen kohdalla. Perehdytän mielelläni pentujen tulevat kodit syvemmin ruokintaan, jotta jokaisella on mahdollisuus oppia koostamaan täysipainoinen ruokavalio sekä kasvavalle pennulle, että aikuiselle.
Lajityypillisyyteen kuuluu myös ymmärrys kissan saalistustarpeesta ja metsästyskäyttäytymisestä. Luonnossa kissa metsästää n. 50-60 kertaa päivässä ja syö yli kymmenen ateriaa. Koska kissaa ei voi päästää yksin luontoon näitä toteuttamaan, on mietittävä kuinka kissa pääsisi toteuttamaan itseään sisällä. Pelkästään kotiin hengailemaan otettu kissa ei voi hyvin vaan helposti ahdistuu tai passivoituu toimeettomuudesta. Kaikki aktivointi ja harrastaminen on siis yhtä tärkeää kissojen kanssa kuin koirillakin. Olen omien kissojeni kanssa harjoitellut mm. noseworkin alkeita ja kannustan myös pennunostajia lajin pariin. Myös esimerkiksi kissa-agility ja kaikenlainen temppukoulutus on hyväksi. Kasvatuksessa painotan aktiivisuutta ja hyvin kontaktia hakevia kissoja, jotta harrastaminen kissan kanssa olisi mukavaa. Ragdoll usein kuvataan rauhallisena rotuna, joka helposti ohjaa ajattelemaan sen olevan laiska ja passiivinen. Ragdoll ei kuitenkaan ole sohvatyyny, vaan kissa joka haluaa tehdä yhdessä omistajansa kanssa.
Jotta näistä reippaista kissoista olisi iloa mahdollisimman pitkään, tutkitutan vanhempien terveyden pakollisia tarkastuksia laajemmin ennen astutusta. En käytä sairaita, herkkävatsaisia tai selkeistä allergioista ja yliherkkyyksistä kärsiviä kissoja jalostukseen. Herkkävatsaisuus ragdollilla ei ole rotuominaisuus vaan vika, josta tulisi järkevillä jalostusvalinnoilla pyrkiä eroon. Myöskin kääpiögeeniä kantava kissa ES*Patriarca Gucci, lyhyemmin PG, on poissuljettu linjastani ainakin siihen asti, kunnes geenitesti saadaan markkinoille. Taimi on "PG vapaa" ja edellytän sitä siis myös kolleilta joita käytän. Kaikilta jalostukseen käytettäviltä kissoilta ultrataan munuaiset (refluksi nefropatia) ja sydän (hypertrofinen kardiomyopatia/ HCM). Lisäksi tarkastetaan veriryhmä, FeLV (leukemiavirus), FIV (immuunikatovirus) sekä HCM:n geenitestattava muoto. Jos kissalta löytyy näistä testeistä mitään mainittavaa, on se samantien ulkona jalostuskäytöstä. Kaikilta omilta jalostuskissoiltani kuvataan myös lonkat dysplasian varalta, sillä isona kissarotuna ragdollilla on riski myös luustollisiin ongelmiin. Pyrin löytämään kolleja käyttööni kasvattajilta, jotka ymmärtävät myös luuston merkityksen terveydelle.
Ajatuksenani oli käyttää jalostuksessa apuna MyCatDNA-testiä, jolla voidaan tutkia n. 50 sairausgeeniä ja yli 10 ominaisuusgeeniä erikseen jokaisesta kissasta. Tehdessäni testin molemmille vanhemmille, voisin helpommin tarkastella suunnittelemani yhdistelmän riskejä ja etuja ja kertoa niistä valmiiksi pennunostajille. Valitettavasti sivustolla tehtiin suuret muutostyöt 2020 syksyllä eikä se ole palautunut entiselleen. Ehdin saamaan Taimista tulokset ennen muutoksia, mutta nyt vain seurailen mihin suuntaan sivusto on menossa. Jos kasvattajien jalostustyökalut palaavat valikoimiin, jatkan testien käyttöä. Lisää testistä voit lukea esimerkiksi täältä: https://ragterveys.weebly.com/mycatdna-paneelitesti.html
Jalostuskissojen tutkimisen lisäksi odotan, että kaikki kasvattini ultrataan sydämen ja munuaisten osalta n. 5-vuoden ikäisinä. Myös ne "kotikäyttöön" suunnatut kissat ovat tärkeitä, toivon heille pitkän ja terveen elämän. Vain tutkittu kissa voidaan aidosti todeta terveeksi, joten ultrauksen avulla saan laajemmin arvokasta tietoa kasvattamani linjan terveydestä jotta tiedän mihin suuntaan edetä. Ultraus tuo myös omistajalle lisätietoa kissansa terveydentilasta ja auttaa löytämään mahdollisia poikkeavuuksia ajoissa ennen vakavien oireiden alkua. Pyrin järjestämään pentueet mukaan joukkotarkastuksiin, jotta homma hoituisi omistajien kannalta mahdollisimman helpolla ja halvalla. Kissojen tutkituttaminen auttaa viemään koko rotua eteenpäin, näiden terveystutkimusten avulla turvaamme siis ragdollien tulevaisuutta.
Ragdoll on rotuna osittain hieman kahteen jakautunut kasvattajien toimesta; löytyy perinteistä linjaa, jossa pyritään pitämään rotu mahdollisimman pelkistettynä ja puhtaana roturisteytyksistä, sekä valtalinja, jonka rakentamiseen on hyödynnetty näitä roturisteytyksiä geenipoolin laajentamiseksi. Linjani lähtee liikkeelle lähes täysin perinteisen sukutaulun omaavasta naaraasta. Tavoite ei kuitenkaan ole jämähtää perinteisiin, sillä ragdoll on saanut alkunsa kolmesta kantakissasta vain 50 vuotta sitten eikä meillä ole varaa tässä kohtaa alkaa supistamaan rotua tietyille linjoille. Liian kapea geenipooli ja korkeat sukusiitosprosentit lisäävät riskiä perinnöllisiin sairauksiin. Tavoitteenani on saada oman linjani kokonaissukusiitos (kuinka läheistä sukua vanhemmat ovat toisilleen) alta 35% (Taimilla ~39%) ja sukukatokerroin (kuinka monta eri kissaa sukutaulussa on suhteessa siihen, että kaikki esiintyisi vain kerran) yli 70% (Taimilla 66,9%, tiedossa 446/510 sukulaista).
En tule koskaan kasvattamaan tai myymään kissoja värin perusteella. Jalostukseen valitsen kissat yhteensopivan, toisiaan tukevan luonteen ja terveyden perusteella, ja pennuille valitaan koti joka sopii heidän luonteeseensa. Kun etsitään itselle lemmikkiä ja harrastuskaveria seuraavaksi 20 vuodeksi, ei väri vaikuta elämän sujumiseen millään tavalla. Ainoastaan näyttelyintoisiin koteihin varmistan, ettei kissalla luovutusvaiheessa ole selkeitä hylkääviä virheitä.